perjantai 30. syyskuuta 2011

Pauligin makuparit-kilpailu: chili-suklaacookiet


Täydellinen makupari: Paulig Papua-New Guinea -kahvi ja chili-suklaacookie.

Keittokulma rustasi oman makuparinsa yhdelle Pauligin kahveista. Pitkällisen säätämisen jälkeen kahviksi valikoitui Papua-New Guinea ja sille askarreltiin kaveriksi tulinen suklaacookie. Chilit poimittiin omasta kasvihuoneesta, kuinkas muuten. Cookiesta tuli varsin onnistunut, poltetta voi jokainen chilipää säätää oman kestävyytensä mukaan. Pienen poltteen saa aikaan ohjeen mukaisella annostuksella, tujumpaa settiä kaipaava voi tuplata chilimäärän.

Jos tykkäät ohjeesta, käy pliis tykkäämässä meitä täällä.

Ainekset:

125 g voita
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 muna
100 g vähintään 70 % tummaa suklaata
1-2 tuoretta chiliä
1/4 tl chilijauhetta

Vaahdota kulhossa pehmeä voi ja sokerit. Lisää muna ja jatka vatkaamista. Lisää chilijauheella terästetyt kuivat aineet. Sekoita lopuksi taikinaan pieneksi pilkotut suklaa sekä tuore chili. Leivo taikinasta noin 12 kpl pyöreitä keksejä. Paista 200 asteessa noin 8 min.

Cookieiden tulisuutta voi säädellä chililajikkeen ja -määrän avulla. Esimerkiksi kaksi palkoa hedelmäistä Hungarian Hot Cherryä antaa kekseille makean mausteisen vivahteen, mutta ei tee niistä liian tulisia.

torstai 29. syyskuuta 2011

Mustatorvisieni-kookoskeitto

Muuten kiva, mutta currytahna meinaa vähän erottua sopasta.

Löysin viikonloppuna koiralenkillä mustatorvisieniä! Olen etsinyt niitä koko Hämeessä asumisajan ja nyt vihdoin löytyi. Ja löytyy jatkossakin, aion nimittäin palata syynäämään kyseistä paikkaa taas ensi syksynä. Tiesin heti, miten käyttää sienet: punaisella currytahnalla maustettuun kookosmaitokeittoon. Ohje on peräisin Hesarin Ruokatorstaista.

Ainekset:

100 g tuoreita mustatorvisieniä
sipuli
1 rkl öljyä (paistamiseen)
2 tl punaista currytahnaa
8 dl vettä
loraus kantarellifondia (ohjeen mukaan kasvisliemikuutio)
1 tlk kookosmaitoa
3 rkl maizenaa
tuoretta korianteria koristeluun

Sienet siivotaan ja paloitellaan. Sipuli kuoritaan ja silputaan. Sipulisilppua kuullotetaan öljyssä hetkinen. Lisätään currytahna ja jatketaan kuullottamista muutama minuutti. Lisätään sienet ja paistellaan kunnes enin neste on haihtunut. Lisätään vesi ja fondi tai kasvisliemikuutio ja haudutellaan vartin verran. Maizena sekoitetaan kookosmaitoon ja kipataan sopan sekaan. Kuumennetaan muutama minuutti. Valmiit annokset koristellaan tuoreella korianterilla.

Soppa oli juuri niin hyvää kuin olin ajatellutkin! Eksoottiset mausteet toimivat hyvin voimakkaan makuisen mustatorvisienen kanssa. Ja kai tätä voisi kokeilla tehdä suppilovahveroistakin?



Ei mikään maailman kaunein sieni.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Paholaisen hillo

Pahishillon chilisetti.

Sain useamman vuoden jahkaamisen jälkeen aikaiseksi keittää paholaisen hilloa omista chileistä. Chilejä on reilusti ja pelkkä kuivaaminen on tylsää, joten päätin alkaa hillonkeittoon. Homma on työläs, mutta palkitsee kyllä tekijänsä. Hillosta tuli tosi hyvää! Sitä testattiin viikonloppuna salaatissa lämpimän vuohenjuustokiekon päällä, johon hillo sopikin mainiosti.

Ohjeen mukaan chilipalkoja tulee 4-6 kappaletta. Laitoin ensimmäiseen satsiin 4 kpl isoja coffee browneja ja lopputulos oli aika mieto. Tarkemmin ajatellen kuitenkin varsin sopiva, ei pahishillon kuulukaan olla tappavan tulista. Seuraavaan satsiin laitoin 4 kpl coffee browneja sekä 2 kpl black scorpion tongueita. Lopputulos on vielä ihan ok, mutta vähän pistävän tulinen. Loppupäätelmänä todettakoon, että tämän kesän uutuuslajike coffee brown toimii erityisen hyvin tässä käyttötarkoituksessa.

Ohje on suoraan Dansukkerin reseptipankista.

Ainekset:

800 g tomaatteja (voisi laittaa tölkkitomaattejakin, mutta kun hommaan ryhtyy niin eiköhän käytetä tuoreita!)
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt Dansukkerin hillo-marmeladisokeria

Ensi kaltataan tomaatit: niihin leikataan ristiviillot ja laitetaan ne noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Ja kas, kuoret alkavat rullaantua pois! Vesi valutetaan pois ja tomaatit jäähdytetään juoksevan veden alla. Kuoret irrotetaan, kannat poistetaan ja tomaatit lohkotaan ja laitetaan kattilaan.

Paprikat ja chilit pestään, poistetaan siemenkodat ja silputaan. Valkosipulin kynnet murskataan. Koko setti lisätään kattilaan ja sekaan heitetään vielä mausteet. Annetaan kiehua noin 30 min. Tässä kohdassa poikkesin ohjeesta ja vedin hillon sauvasekoittimella tasaiseksi mössöksi puolen tunnin tullessa mittariin. Muuten hilloon olisi jäänyt eri kokoisia sattumia ja sitähän minä en halunnut.

Lopuksi lisätään etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumennetaan kiehuvaksi ja keitellään 3-5 minuuttia. Jäähdytetään hetki ja purkitetaan. Itse käytin lasipurkkeja, koska ne on niin kivan näköisiä. Hirveä hommahan ne on desinfioida uunissa ja keittää kannet kattilassa, mutta mikäs siinä kun hommaan oli jo ryhdytty.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Mitä kurpitsoita: jättikasvisten SM-kisat

Melkoinen mötkäle.

Keittokulma vieraili lauantaina Lepaalla järjestyksessään neljänsissä jättikasvisten SM-kisoissa. Tunnelma muistutti sympaattisia kyläjuhlia ja jättikasviksilla oli tullut kisaamaan muutama kymmenen kasvattajaa. Esillä oli porkkanoita, tomaatteja, palsternakkoja, punajuuria, kesäkurpitsoita, auringonkukkia ja vesimeloneja, mutta kilpailun päätähtiä olivat valtavat kurpitsat. Jännitys tiivistyi sitä mukaa, kun trukki kuljetti toinen toistaan painavampia kurpitsoja puntarille. Voittajaksi julistettiin kuopiolainen Jari Hämäläinen, jonka kurpitsa oli kerännyt painoa 420 kg. Siitähän olisi kokannut vaikka mitä!

Isot porkkanat eivät ole kovin nättejä...

Jättiläiskurpitsoiden kasvattaminen kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Jätit kasvatetaan amerikkalaisista supersiemenistä alkuun kuten mitä tahansa taimet, sisätiloissa ja reippaalla keinovalolla. Toukokuussa taimet siirretään kasvihuoneisiin. Vettä kurpitsa imaisee sellaiset jokusen sataa litraa päivässä ja voi kasvaa jopa 10 kg vuorokaudessa. Kuulostaa aivan uskomattomalta! Meillähän olisi kyllä tilaa pykätä tunnelikasvihuone, mutta kaivosta saattaisi loppua vesi jo ennen juhannusta...

Kilpailun lopuksi kurpitsoita olisi saanut maistella, mutta kolea syysilma ajoi meidät Lepaan puotiin siideri- ja juusto-ostoksille.

Kurpitsankuljetusvälineenä toimii trukki.

... kesäkurpitsa ja punajuuri tosin kulkevat perintellä kaljakärryllä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Chilivuosi 2011 paketissa!



Tämän kesän lajikkeet: coffee brown, hungarian hot cherry, pink habanero, habanero sudden death (vielä vihreä), starfish, black scorpion tongue ja bolivian rainbow.

Chilivuosi alkaa olla kasassa, eikä blogiin ole päivittynyt aiheesta yhtään mitään keväisen taimipostauksen jälkeen. Kylläpä ollaan oltu laiskoja! Chilivuosi on kuitenkin ollut ihan jees. Taimet kasvoivat hyvin, tosin muistin latvoa ne vasta aivan liian myöhään ja siksi haarottuminen ja sitä kautta sato myöhästyivät. Toisekseen taimet olivat monta viikkoa ulkona alkukesän armoilla kun valo ei enää riittänyt sisällä ja kasvihuone ei ollut vielä valmis. Puiteongelmat onneksi korjaantuvat ensi keväänä.

Kasvihuoneessa on 6,2 neliötä tilaa.

Kasvihuone saatiin kasaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja chilit muuttivat sinne. Niiden kasvu sai mainion spurtin ja kasvit alkoivat kukkia. Kasvihuone tuntui kootessa aika isolta, mutta ei sinne loppujen lopuksi kovin paljon mahtunut; kolme laatikkoa tomaatteja, salaattilaatikko ja yrttilaatikko sekä vajaa kymmenen chiliä. Voisi se siis olla isompikin! Tosin tämän kastelu ja muu hoitaminen ei ole kovin paha rasti.

Black scorpion tonguen hedelmät ovat ensin violetit, sitten keltaiset ja lopuksi punaiset.

Ehdottomasti parhaan sadon tekijöitä on jo viime vuonna hyväksi havaittu Black scorpion tongue. Kasvi kasvaa reippaasti, hedelmät ovat isoja ja aika jäykkiä. Ainakaan oma sietokyky ei kestä kuin maksimissaan yhden palon ruokaan pilkottuna.

Hungarian hot cherry, toinen suosikki.

Hungarian hot cherryä on myöskin kasvanut jo useampana vuonna. Unkarin kuuma kirsikka on nimensä veroisesti hedelmäinen. Tiukka, mutta miedompi kuin vaikkapa Black scorpion. Tätä voi laittaa ruokaan muutaman palon, eikä vielä lennä lieskat suusta.

Coffee brownin palot vielä vihreinä.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli Coffee brown. Hedelmät tosiaan ovat kypsänä tumman ruskeita. Itävyys ei ollut kovin hyvä ja kasvukausi alkoi hitaasti, mutta vauhtiin päästyään kahvin ruskea puski mukavan määrän isoja palkoja.

Ufon mallinen Starfish vielä pikkuisena.

Toinen kesän uutuuslajike oli Starfish. Tämä olisi ollut syytä latvoa hyvissä ajoin, nyt latvominen tosiaan jäi kesäkuulle ja kukinta viivästyi tosi myöhäiseksi. Nyt syyskuun puolivälissä hedelmät ovat vihdoin kypsymässä. Ja ne ovat tosi hauska mallisia, oransseja ufoja!

Bolivian rainbow sopii lähinnä koristekäyttöön. Ehkä näitä kasvaa meidän terassiruukuissa ensi kesänä? Sillä ajatuksella, että terassi on silloin valmistunut.

Palkoja ei ole maistettu, mutta ne eivät kuulemma ole kummoisen makuisia. Pieniä hedelmiä tekevä kasvi on kuitenkin tosi nätti, tällä hetkellä kasveissa on keltaisia, oransseja, punaisia ja violetteja palkoja.


Pink habanerolla on ikää 2,5 vuotta ja hedelmää pukkaa!

Kasvihuoneessa asusti kesän ajan myös meillä huonekasvina elelevä Pink habanero. Kasvi on ollut kahtena syksynä niin hyvässä kuosissa, että se on päätynyt olohuoneen koristeeksi. Tänä keväänä se oli kovin kuivahtanut ja lehtensä pudottanut, mutta leikkaaminen ja lannoitus elvyttivät sen taas. Ja mietoja paprikamaisia palkoja on tullut reippaasti.

Habanero sudden death on muuten vielä kuvaamatta. Se kasvoi kovin hitaasti ja on saanut palkonsa vasta nyt sopivan kokoisiksi. Vihreitä ovat vielä, täytynee ottaa kasvi sisälle kypsyttämään hedelmänsä. Tosin chili on sen verran tulinen, että ehkei sitä uskalla edes maistaa...

torstai 15. syyskuuta 2011

Vuohenjuusto-kantarellikeitto ja kaurarieska


Sienisyksy vaikuttaa satoisalta! Tavallinen metsälenkki koirien kanssa tuottaa muutaman litran suppilovahveroita, varsinainen sienestäminen jo ihan kunnon saaliin. Kantarellejakin löytyy vielä runsaasti. Meillä onkin syöty viime viikkoina aika sienipainotteisesti. Vuohenjuustolla maustetun kantarellikeiton ohje löytyi uusimmasta eli Maku-lehden numerosta 4/2011.

Ainekset (neljälle):

1 litra eli noin 400 g kantarelleja
1 rkl voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
8 dl vettä
2 rkl kantarellifondia
1 rs (150 g) pehmeää vuohenjuustoa, esim. se pyramidin mallinen Chavroux
1 rkl konjakkia, meillä luonnollisestikin jaloviinaa
2 rkl vaaleaa suurustetta, esim. Maizena
1/4 tl mustapippuria
2 rkl persiljaa hienonnettuna

Sienet puhdistetaan ja hienonnetaan. Kuumennetaan kattilassa kunnes neste on haihtunut (tätä ohjeessa muuten ei käsketty tehdä, kummallista! Varsinkin märällä kelillä poimituista sienistä irtoaa ihan kunnolla vettä). Lisätään voi ja sipulisilppu. Paistetaan hetkinen.

Lisätään vesi ja fondi. Haudutellaan kymmenisen minuuttia. Vuohenjuusto liuotetaan sopan sekaan ja lorautetaan joukkoon jallua. Suuruste ripotellaan keiton sekaan ja kuumennetaan vielä. Lopuksi lisätään mustapippuri ja tuore persilta. Meirami sopii muuten myös oikein mainiosti! Sopasta tuli hyvää ja vuohenjuusto käy erityisen hyvin kantarellin kaveriksi. Taidan kokeilla samaa soppaa vielä suppilovahveroillakin.

Keitto sai kaverikseen luomuiset kaurarieskat. Ohje löytyi Rapion tuotteen kaurahelmi-pussista, joka puolestaan ostettiin Jyväskyläläisestä ekokaupasta. En enää muista kaupan nimeä, eikä googlekaan kumma kyllä löydä sitä! Rieska on joka tapauksessa tosi hyvää ja mikä parasta, se valmistuu täysin luomuna.

Ainekset (pellillinen):

7 dl vettä
2,5 dl Rapion kaurahelmiä
1,5 tl suolaa
0,5 l maitoa
2 munaa
2 rkl öljyä
3 dl vehnäjauhoja

Kaurahelmiä keitetään vedessä noin 20 minuuttia. Annetaan jäähtyä hetki ja lisätään sekaan muut aineet. Sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi ja kipataan syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Paistetaan 250 asteessa noin 20 min.

Kaurarieska on tosi hyvää, ihan tämän syksyn suosikki-iltapala meillä! Voisi kuvitella, että kokonaisia kaurahelmiä valmistaa joku muukin yritys kuin kyseinen Rapion Mylly (jolta löytyy muuten laaja skaala erilaisia luomujauhoja).

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lähiruokaa ja kaukomaan mausteita


Olen päivitellyt blogia viimeksi varmaan talvella, joten jos nyt taas syksyn pimetessä koittaisin ryhdistäytyä. Lauantaina tehtiin sapuskaa joka osoittautui lähes luomuksi. Ruoka oli niinkin yksinkertainen kuin ahventa perunamuusilla ja kantarellikastikkeella.

Perunat nostettiin omasta maasta samalla kun keräiltiin sieltä loppusato. Perunoista tehtiin semmoinen erikoisuus että muusin sekaan laitettiin voin, luomumaidon ja suolan lisäksi piparjuuritahnaa jota oltiin ostettu kesällä Budan reissulta. Tuommoiseen kolmen henkilön annokseen tahnaa tuli kolme ruokalusikallista.

Ahvenet oli paikallisesta marketista, mutta kuitenkin kotimaisia ja eikös järvestä pyydetty kala ole lähes aina luomuakin. Sen paistoin isossa nökäreessä voita suolan ja pippurin kera. Mun mielestä vaaleat kalat on lähes aina parhaimmillaan pannulla voissa paistettuna.

Syy miksi tämmöistä ruokaa alettiin väsäämään oli Riikkiksen koiralenkillä keräämät kanttarellit joista tein kastikkeen joka onnistuikin erittäin hyvin erikoisista kokeiluista (tai niistä johtuvista) huolimatta. Soosiin tarvitset seuraavat ainekset:

1 prk kermaa
300g kantarelleja
1 salottisipuli
1,5 rkl jaakkokastiketta
5 tippaa savuaromia
mustapippuria
suolaa
ripaus valkosipulijauhetta
2 tl basilika-ruohosipuli yrttisekoitusta
1 rkl kasvisfondia
voita paistamiseen

Homma etenee seuraavasti. Pilko sienet ja paista niitä kuivalla pannulla niin kauan että niistä on poistunut kaikki neste. Lisää tämän jälkeen voi jossa paistat sienet ja pilkotun sipulin. Kun sipuli on lähes kypsää niin lisää kerma ja kaikki mausteet. Itse annoin kastikkeen hautua pannulla ilman kantta n. 15 min ja suurustin sitä hiukan maizenalla. Suurustaminen ei ole kyllä välttämätöntä. Jaakkokastike toi kastikkeeseen savuaromin kanssa pikkaisen makeutta ja teki mausta täyteläisemmän. Aluksi kyllä epäilin hajun perusteella että kokeilu meni ihan metsään, mutta kun kastike hautui hetken niin maku olikin aivan loistava.


Käytössä olleita mausteita. Savuaromia chilikaupasta, jaakkokastiketta jostain ulkomaan marketista ja piparjuuritahnaa Budapestin culinarista.

Monesta yksinkertaisesta ruuasta saa kyllä hyviä elämyksiä kun uskaltaa vaan rohkeasti kokeilla niihin uusia mausteita. Esimerkiksi tuo perunamuusi piparjuuritahnalla on tosi hyvää, kuten myös wasabilla maustettuna. Wasabista tämä piparjuuritahnankin kokeilu sai alkunsa.

-Pauli-

torstai 1. syyskuuta 2011

Tavallinen tattipasta

Maanantain metsälenkiltä tarttui mukaan pussillinen erilaisia herkku- ja punikkitatteja. Ei siis muuta kuin syksyn ensimmäisen tattipastan tekoon! Tatteja näyttäisi pukkaavan maan uumenista kiitettävällä tahdilla, mutta kovin ovat matoisia. Jopa sellaiset ihanan pienet ja kiinteät sienet.

Tattipasta on yhdistelmä erilaisia netistä löytyneitä perusohjeita. Jotain potkua se kuitenkin jäi vielä kaipaamaan. Olkoon tavallinen tattipasta, ehkä valmistan vielä joskus sen taivaallisen tattipastan. Ehkä lehtipersiljan voisi korvata vaikka timjamilla tai rosmariinilla ja pasta saisi vähän luonnetta?

3-4 annosta

500 g siivottuja tatteja
kaksi salottisipulia
valkosipulinkynsi
siivu voita sienten paistamiseen
2 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
mustapippuria, suolaa
sileälehtistä persiljaa ja parmesaania
kourallinen saksanpähkinöitä

penne-pastaa pakkauksen ohjeen mukaan

Pähkinät paahdetaan kuumalla pannulla ja siirretään sivuun. Siivotut sienet leikataan kuutioiksi ja paistetaan sipulisilpun ja puristetun valkosipulinkynnen kanssa voissa paistinpannulla. Sekaan kaadetaan kuohukerma ja valkoviini ja annetaan hautua hiljalleen kannen alla noin kymmenen minuuttia. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Pasta keitetään pakkauksen ohjeen mukaan.

Lautaselle annostellaan pastaa ja sienikastiketta. Annos koristellaan tuoreella persiljalla, parmesaanilastuilla ja saksanpähkinöillä. Juomaksi loput valkkaripullosta, tietenkin!

.riikkis