tiistai 18. lokakuuta 2011

Suppilovahveromunakas

Kävin taas kertaalleen keräämässä syksyn viimeiset suppilovahverot. Ei sillä että sienikausi olisi päättymässä, mutta minä en todellakaan tarvitse enää lisää sieniä. Niitä on pakastimessa kyllä sen verran, mitä talven aikana tulee syötyä. Ja toisekseen koko sieniruoat on ehkä jo nähty tämän syksyn osalta.

Suppilovahveromunakasta tuli vielä testattua, ihan toimiva setti. Vaikka ei sitä voi kieltää, etteikö perinteinen sienipiirakka olisi parempi. Ehkä tämä on terveellisempi ilman piirakkapohjaa? Karppiversio suorastaan, jos jaksaa olla sellaisesta kiinnostunut.

Ainekset:

200 g suppilovahveroita tai siitakesieniä
2 porkkanaa kuorittuna
1 keltainen paprika
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
nokare voita paistamiseen
1 dl tuoretta timjamia
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
4 munaa
1 prk kermaviiliä
pussi auramurua

Suppilovahverot siivotaan ja pilkotaan. Porkkanat raastetaan ja paprika suikaloidaan. Sipuli ja valkosipuli kuoritaan ja silputaan. Suppiksia paahdetaan pannulla kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut (ja sitähän haihtuu, varsinkin sadekelien aikaan). Lisätään voi, porkkanat ja sipuli. Kuullotetaan noin viiden minuutin ajan. Lopuksi lisätään paprikat, timjami ja mausteet.

Munien rakenne vatkataan kulhossa rikki ja joukkoon lisätään kermaviili. Kasvisseos kaadetaan voideltuun pyöreään piirakkavuokaan ja päälle lätkäistään muna-kermaviiliseos. Pinnalle ripotellaan pussillinen auramurua. Paistetaan 200 asteisen uunin keskitasolla noin 25-30 min.

Alkuperäinen ohje on Maku 5/2011 -lehdestä. Korvasin omassa versiossani persiljan timjamilla ja lisäsin ohjeeseen aurajuuston. Ilman aurajuustoa munakas oli vähän mauton, mutta varmasti terveellisempi...




Syksyn viimeiset?

maanantai 17. lokakuuta 2011

Rentoilua Amsterdamissa

Kaupungin erikoisuus: baarikissa.

Vietettiin pitkä, rento viikonloppu Amsterdamissa. Varasimme lennot joskus kesällä Blue1:n erikoistarjouksesta, menopaluu kustansi 99 euroa. Halpalentoyhtiö teki perinteiset eli muutteli reittejä varauksemme jälkeen. Niinpä lentomme ei ollut suora, vaan teimme yhden välilaskun kumpaankin suuntaan mennessä. Ärsytti, muttei kaatanut reissusuunnitelmaa.


Amsterdam näyttäytyi ensikertalaisille kauniina, mutta sateisena. Sää oli kuta kuinkin yhtä surkea kuin Suomessa. Eikä meitä lohduttanut tieto siitä, että edellisellä viikolla oli ollut aurinkoista ja parikymmentä astetta lämmintä. Loma on kuitenkin aina loma, satoi tai paistoi. Ikävän sään vuoksi meiltä jäi puistoihin tutustuminen kokonaan väliin, täytyy tutkailla niitä ensi kerralla.

Näihin kahviloihin ei tutustuttu.

En ollut ennättänyt tutustua ravintolatarjontaan juuri minkään vertaa ja kaupunki ei ollut entuudestaan mitenkään tuttu. Luotimme useaan otteeseen edellisillä reissuilla hyväksi havaittujen Mondo-oppaiden Dami-versioon, jonka kahvila- ja ravintolasuositukset eivät osoittautuneet kovin kummoisiksi. Eräänä aamuna menimme aamiaiselle oppaan suosittelemaan Venningtoniin, joka osoittautui kadun kurjimmaksi kuppilaksi. Äkäinen tarjoilija onnistui karkoittamaan melkein kaikki asiakkaat, paikka oli likainen eikä aamiainenkaan mikään kummoinen. Kadun toisella puolella sijainnut Letting todettiin seuraavana päivänä huomattavasti paremmaksi mestaksi.

Sunnuntaiaamuna menimme brunssille oppaan suosittelemaan De Bakkerswinkeliin. Ehkä kriteerimme olivat liian korkealla, mutta brunssi oli totaalinen pettymys. Kahvila sinänsä oli nätti ja hauska, mutta aamiaislautaset aika mitättömiä. Kalleinkin lautanen sisälsi vähän leipää, muutaman leikkeleen, kahvin ja mehun. Kaiken lisäksi henkilökunta sekoili tilauksemme kanssa toimittaen meille osaisia jonkun muun aamiaisesta unohtaen osan meidän settiimme kuuluneista syötävistä ja yritti laskuttaa molemmat.

Reissun hauskin ruokakokemus oli hampurilaispaikka Burgermeester. Burgerit olivat ihanan kotikutoisia ja maistuivat hyvältä. Ellei osannut päättää mitä halusi, saattoi tilata kolmen pikkuburgerin menun. Minä en osannut, joten tilasin lohi-wasabiburgerin ja kaksi erilaista kasvisburgeria. Paulin lautaselle päätyi lammas-, ankka ja espanjalainen pihviburgeri. Setti oli kaiken kaikkiaan oikein toimiva, eikä kolmelle burgerille tullut hintaakaan kuin 11 euroa. Olipa hienoa saada burgerin väliin kunnollisia itse tehtyjä kasvispihvejä - täällä Hämeenlinnassa kun ei ole tarjolla eineksiä kummempia kasvispihvejä.

Mukavin kohdalle osunut baari oli puolestaan popout cityguiden suosittelema Het Molenpad (Prinsengracht 653). Perinteinen tunnelmallinen pubi, josta sai hyvää ruokaa. Tavallisten fingerfoodien lisäksi myös salaatit olivat mainioita. Tilasin ihanan leivitetyillä lampaanmaitojuustokuutioilla varustellun salaatin. Oluenystävät löysivät hyvät valikoimat juotavaa ja minua ilahdutti Strongbow. Vaikka tuota kyseistä siideriä kyllä sai suurimmasta osasta baareja.


Eksyimme lauantaina kaupungilla hortoillessamme tosi hauskalle ehkä Jordaanissa sijainneelle ruokatorille. Tarjolla oli paljon kasviksia, erilaisia säilykkeitä ja öljyjä, juustoja ja erilaista kirpputoritavaraa. Juustoja sai maistella - olipa täydellisiä vuohenjuustoja! Tästä emme ostaneet vielä kotiin tuomisia, mutta myöhemmin sorruimme juusto-ostoksille. Juustojen pilaantuminen huoneenlämmössä ei jännittänyt enää sen jälkeen, kun huomasi juustokauppojenkin säilyttävän kovia juustoja huoneenlämmössä. Ehkä juustot on sitten pakattu erityisen hyvin, tai jotain.

Tuttu näky: torilta löytyi myös kantarelleja ja suppilovahveroita!

Suklaisia Louis Vuittoneita suklaakaupan ikkunassa.

Lopuksi vielä aivan ehdoton hotellisuositus, CitizenM nimittäin! Olipa kerrankin vähän erilainen majapaikka. Pienehköstä huoneesta löytyi iso sänky ja oma kapselinsa suihkulle sekä vessalle. Molemmissa oli lasiset seinät (vessassa sentään läpinäkymätön!) eli hotelli sopinee parhaiten (pidempään kimpassa olleille) pariskunnille. Tai riippuen tietenkin itse kunkin häveliäisyydestä. Sisustus oli kaikkialla tosi hauskaa, yhteisiä tiloja oli kivasti ja niistä löytyi hauskoja design-huonekaluja. Tänne voisi palata uudemmankin kerran.