maanantai 21. syyskuuta 2009

Sieniteema jatkuu: tattilasagne


ei ruokakuvaa, mutta maisemakuva sienten alkuperäpaikasta

Onnistuin eilen iltalenkillä löytämään ison pakastepussillisen (koirankakkapussillisen, jos tarkkoja ollaan) punikkitatteja. Keräsin oitis kaiken mukaan ja suurin osa sienistä osoittautuikin virheettömiksi. Netistä ei meinannut löytyä millään tattilassen ohjetta, joten sovelsin vähän Pirkassa kuulemma olleesta pestoisesta sienilasagnesta. Ohje toimii varmasti herkkusienilläkin, mutta tateissa on ihan oma hieno makunsa.

Ainekset:

noin 6 dl kuutioituja esipaistettuja tatteja
purjo
puoli purkkia pestoa
juustoraastetta pinnalle
mustapippuria
täysjyvä -lasagnelevyjä

Sienet siivotaan, pilkotaan ja paistetaan voissa. Sekaan lisätään silputtu purjo ja kuullotetaan hetkinen. Maustetaan mustapippurilla. Suolaa ei tarvita, koska pesto on itsessään aika suolaista.

Maitokastike:

litra maitoa
puoli desiä vehnäjauhoja
50 g voita
puolikas paketti voimakasta koskenlaskijaa
valkopippuria

Voi sulatetaan kasarissa, kipataan sekaan jauhot ja ruskistetaan hetki. Kaadetaan sekaan maito ja annetaan kiehahtaa. Lopuksi sekaan laitetaan Koskenlaskija -palaset ja kuumennetaan kunnes juusto liukenee keitokseen. Maustetaan vielä valkopippurilla.

Lasse kootaan ihan perinteiseen malliin, eli ensin valkokastike, sitten levyt ja sienikerros, taas valkokastike ja niin edelleen. Minä teen yleensä lasagneen kaksi täytekerrosta, mutta sekin lienee makuasia. Pinnalle ripotellaan juustoraastetta ja paistetaan 175 asteessa noin tunti (ainakin meidän elämänsä ehtoopuolella olevalla uunilla).

.riikkis

lauantai 19. syyskuuta 2009

10 000 kävijää!

Keittokulman laskuri napsahti tänään yli 10 000 kävijän! Ihan mahtavaa! Laskurin pitäisi laskea vain uniikkeja kävijöitä, eikä saman kävijän käyntikerran kaikkia klikkauksia. Mene ja tietä, mutta kivalta tuntuu että blogi on löytänyt lukijoitakin. Kommentteja on vähänlaisesti, mutta taitaa täällä joku kuitenkin käydä :)

Juhlan kunniaksi poimitaan kukkapenkistä yksi lilja ja poksautetaan cava-pullo auki. Ja tuo kuvan cava on muuten oikein hyvää.

.riikkis

maanantai 14. syyskuuta 2009

Maanantai-illan soijasuikalelaatikko

Välillä tuntuu, että kunnollisten proteiinipitoisten kasvisruokien keksimiseen saa ihan kunnolla vaivata päätään. Helppohan sitä on yhdistellä kasviksia ja juustoja, mutta ainakin meidän kasvisruoissa proteiinipitoisuus jää usein surkeaksi.

Soija toimii hyvin kasvissyöjän proteiinilähteenä ja siitä kyllä saa kehiteltyä kaikenlaista, kunhan jaksaa vähän soveltaa. Rakenteen saa hyväksi kun jaksaa käyttää suikaleet vielä pannulla keittämisen jälkeen.

Maanantai-illan soijasuikalelaatikko menee näin:

reilu 3 dl soijasuikaleita
pala purjoa
puolikas kesäkurpitsa
neljä tuoretta herkkusientä
tölkki paseerattua tomaattia (vaikkapa Mutti 370 g)
ruokakerma
puolikas paketti voimakasta Koskenlaskijaa
7 dl täysjyvä-fusillia
kolme mietoa chiliä
suolaa, mustapippuria, rosmariinia
kasvisliemikuutio
korppujauhoa

Soijasuikaleet keitetään runsaassa vedessä kasvisliemikuution kanssa noin 10 min ja valutetaan niistä neste pois. Samoin pasta keitetään vähän al denteksi pussin ohjeen mukaan. Pilkotut purjo, kesäkurpitsa ja sienet kuullotetaan pannulla, sekaan lisätään soijasuikaleet ja paistellaan hetki. Maustetaan pippurilla, chilillä ja rosmariinilla.

Uunivuokaan kipataan keitetty pasta, kasvispaistos, palasteltu Koskenlaskija, tomaattimurska ja ruokakerma. Sekoitetaan. Päälle ripotellaan korppujauhot ja paistetaan 200 asteessa noin tunti.

.riikkis

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Kantarelli-rucolapasta


Tämä syksy näyttää muodostuvan ihan mahtavaksi sienten osalta. Kantarellien kanssa saa käyttää jo mielikuvitusta, niitä kun kertyy pakastepussin päivävauhdilla. Ilollahan sieniä pakastaakin, eipähän tarvitse ostaa talvella niin paljon herkkusieniä.

Tänään kokkasin ystäväni Kaisan vinkistä pastaa ilman kermaa. Kermakastikehan on sienten perusseuralainen. Hyvin toimii ilman kermaakin! Voita oli tosin pakko laittaa mukaan, koska mun mielestä tuoreet metsäsienet nyt vaan kaipaavat sitä.

Pasta-ainekset:

tuoreita kantarelleja
purjoa
kesäkurpitsaa
rucolaa
parmesaania
pari valkosipulinkynttä
voita, oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

kaveriksi täysjyväpastaa

Sienet puhdistetaan, pilkotaan ja annetaan olla pannulla kunnes kaikki neste on poistunut. Sekaan laitetaan pieni pala voita, pilkotut valkosipulit, purjo ja kesäkurpitsasiivut. Kuullotetaan hetki ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Kun kasvikset ovat sopivan kypsiä, siirretään sivuun levyltä ja lorautetaan sekaan vähän oliiviöljyä.

Lautaselle laitetaan ensin keitetty pasta, sitten sienipaistos, päälle tuoretta rucolaa ja reilusti parmesaanilastuja.

.riikkis

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Chiliterveiset


Ylhäältä alas apache, pl 260560 ja inca red drop

Helmikuussa chilinsiemeniä istuttaessa kuvittelin kasvattavani chilit parvekkeella ruukkupuutarhassa. Aina homma ei mene suunnitelmien mukaan ja ennen juhannusta taimet joutuivat oikeaan kasvihuoneeseen. Kasvihuone on osoittautunut tosi hyväksi, mutta sen myöhäinen valmistuminen ja siten kasvien sinne siirtäminen näkyy myöhäisessä satokaudessa. Tomaatit ja suurin osa chileistä ovat edelleen vihreitä. Tarvitaan siis vielä aurinkoisia päiviä ja lämpimiä öitä...


Vaikka miten yritin olla järjestelmällinen ja pitää lajikkeet selvillä, onnistuin kuitenkin lopulta sotkemaan osan niistä. Kun kaikki taimet eivät mahtuneet kasvihuoneeseen, jätettiin osa altakastelevaan parvekelaatikkoon lasikuistille. Hyvin ne ovatkin siinä pärjänneet. Kaksi on ihan selkeästi apachea ja tämä kolmas ilmeisimmin pink habanero.



Inca red drop tekee paljon pieniä chilejä. Osa on puoliksi syöty ja syyllinenkin löytyi etsinnäin jälkeen ydestä palosta: pullea vihreä toukka! Miten ne syövät chiliäkin?



Paras sato näyttää tulevan koko ajan parhaiten kasvaneesta pl 260560:sta. Istutin kasvihuoneeseen neljä tainta ja niistä onkin muodostunut melkoinen chiliviidakko. Vihreitä palkoja on ihan hurjan paljon, osa alkaa jo onneksi punertaakin. Tämä lajike on tosi mieto, melkein kuin tavallinen paprika mutta hyvällä jälkipotkulla. Tästä voisi vaikka keittää salsaa yhdessä tomaattien kanssa.



Tomaatteja istutin alkukesällä yhden tavallisen, kaksi kirsikkatomaattia ja alle kaksi pientä ruukkutomaattia. Viimeksi mainitut täytyi siirtää pois isojen tomaattien varjosta, joten kasvihuoneeseen jäi kolme tainta. Kirsikkatomaateissa on valtavia terttuja vihreitä pikkutomaatteja. Ostimme kasvihuoneeseen pakkasvahdinkin, josko sillä saisi pidennettyä kasvukautta sen verran että tomaatit ehtisivät kypsyä. Tähän saakka yöt ovat onneksi olleet tosi lämpimiä.

.riikkis