Mahtavaa luomua Köpiksessä

Niin mahtava Royal Cafe.

En ollut ajatellut Kööpenhaminaa sellaisena ruokataivaana kuin se oli. Ruoka oli juuri minun makuuni - konstailematonta mutta kekseliästä syötävää luomuna ja ravintolassa itse tehtynä. Siinä missä Suomessa siirrytään aina vain enemmän puolivalmisteisiin (miksi niin usein kahviloiden leivonnaiset ovat esipaistettua kuraa ja kastikkeet tiivisteitä?), Tanskassa ravintolat ilmoittivat ruokalistoissaan tekevänsä kaiken itse alusta alkaen. Toivottavasti kyseinen ajattelutapa rantautuu aina niin jälkijunassa hiihtelevään Suomeenkin.

Halifax burgerin kasvishampurilainen oli tosi jees!

Yksi hauskoista ruokapaikoista oli Halifax Burger. Ravintolan menusta valittiin burgerityyppi, lisäke, dippi ja lopuksi pihvi. Päädyin kreikkalaishenkiseen burgeriin fetajuustolla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja oliivitahnalla. Pihviksi valkkasin kikhernepihvin ja perunoiksi kotiranskalaiset, jotka tosi muistuttivat enemmän lohkoja. Toimiva setti! Voisiko joku perustaa tällaisen burgeripaikan tänne takapajulaankin?

Teetä, maustekastikkeita, kynttilöitä, konvehteja...

Vietimme reissulla muutaman päivän myös Malmön puolella. Toisena päivänä lounastettiin T.G.I Fridaysissa (ei mitään kovin ihmeellistä) ja toisena jossakin Lilla Torgin ravintolassa, jonka ruoka oli ihan jees. Hauska löytö sen sijaan oli kauppa nimeltä The Spice Tree Shop, sekoitus herkku- ja sisustustavaraliikettä. Tuotteet oli jaoteltu värien mukaan ja jokaisessa värimaailmassa olisi riittänyt ostettavaa. Kaupasta löytyi myös tiski suklaakonvehteja ja isot hyllyt irtoteetä. Tänne olisi saanut silmää räpäyttämättä tuhlattua pienen omaisuuden!

Voiko enää olla nätimmin pakattua take away:tä?

Vesterbron nurkalla sijainnut majapaikkamme osoittautui miltei täydelliseksi ravintoloiden suhteen. Päädyimme ensimmäisenä iltana intialaiseen nimeltä Indian Taj. Paikka osoittautui aika kalliiksi - paneer-juustoa tomaattikastikkeessa riisillä ja kaverin kanssa puoliksi syödyllä naan-leivällä ja raidalla plus kokiksella maksoi 30 €. Tosin hinta-laatusuhde oli hyvä, ruoka oli aivan taivaallista! Ehkä parasta intialaista koskaan. Myöhemmin nettisivuja tarkastellessa ravintola osoittautuikin varsin arvostetuksi ja mainetta niittäneeksi.

Vesterbrosta löytyi muitakin intialaisia, mutta ne eivät vetäneet vertoja ensimmäisen illan superlöydölle. Huvittavaa oli yritykseni tilata viiniä yhdessä ei-niin-hyvässä paikassa. Talon valkkari oli aivan järkyttävän pahaa ja pyysin tarjoilijaa tuomaan sen tilalle kokiksen, koska viini ei ollut minusta hyvää. "Jees ai nou" sanoi tarjoilija ihanalla intialaisella aksentilla, kiikutti viinin pois ja toi hymyillen parempaa tilalle. Mitä tästäkin pitäisi nyt sitten ajatella?

Hauska paikka oli Indian Taj:n vieressä sijaitseva take away -paikka Guru, jolla mahtoi olla yhteinen keittiö varsinaisen ravintolan kanssa? Haettiin hotellille mukaan samosa-piirakoita ja mango-lassia, oikein hyvää ja niin nätisti pakattua.

Pienet smörrebrödit eli smushit.

Kaikista ihanista ruokapaikoista innostuin ehkä eniten Royal Cafe:sta. Tilattiin paikan erikoisuuksia eli pieniä smushi-leipiä. Omani olivat piparjuuripestolla maustettu lohi, parsa, ja lämpimällä camembertilla ja hillolla maustettu leipä. Smushien kaveriksi valitsin H.C. Andersenin nimikkoteetä, joka tuli haudutettuna ihanassa teekupissa. Leivät olivat huippuja ja paikan tunnelma ja sisustus saivat viihtymään pitkään. Tosin eka käyntikerta päätyi puolen tunnin turhaan odotteluun ja nälkäisenä katsottuun teatteriesitykseen, paikka on kovin suosittu eikä siksi ole kiireisiä varten.

Royal Cafen värimaailmaa.

Tässä ollaan smörrebrödin ytimessä.

Vesterbrosta löytyy myös trendipaikan maineessa oleva Bang&Jensen. Koettiin heti alkuun pienet häpeät kun tarjoilija alkoi puhua meille suomea - meidän enkku oli kuulemma paljastanut kotimaan. Vähän noloa! Alkujärkytyksen jälkeen saatiin tilattua leivät ja kokikset. Paikassa ei käy kuin tanskalainen pankkikortti, eli tie vei tilauksen jälkeen pankkiautomaatille. Maatti ei onneksi ollut kaukana, mutta ehkä kyseisestä pikku ongelmasta olisi voinut mainita heti alkuun? Leivät olivat tuhdit ja hyvät. Paremmat, kuin katkarapuleivän kuva ehkä antaa ymmärtää.

Perjantain iltapala Tivolissa.

Perjantai-ilta Tivolissa tarjosi pienen yllätyksen - paikasta löytyi enemmän ravintoloita kuin huvilaitteita! Ravintoloita oli tosiaan aivan joka lähtöön, Michelin-ravintoloista aina vohvelibaariin saakka. Meillä oli vatsat täynnä, joten päädyimme vain pannukakuille (suomalaisittain lettuja) ja kokikselle Rasmus nallen pannukakkutaloon. Kaikkien raaka-aineiden mainostettiin olevan luomua. Suklaa-banaanipannukakku oli niin tuhti, ettei sitä edes pystynyt syödä loppuun saakka.

Iltapäivätee suklaakakulla.

Tivolin edestä löytyi muutama käymisen arvoinen ruokapaikka, me tosin ennätettiin testata vain kahvila-konditoriaa, jonka nimeä en edes muista. Kakut olivat ihania, mutta tee tarjoiltiin vähän tympeästi isosta lasista. Vanhanaikaista tai ei, minusta tee kuuluu juoda posliinimukista.

Viimeisenä iltana käveltiin kaatosateessa pizzalle Mothersiin. Kamera jäi hotellille, mutta paikka osoittautui mainioksi sekä sisustukselta että pizzoilta. Alkupalabrushettat ja -lautaset näyttivät nekin hyviltä, mutta päädyimme tällä kertaa vain pizzoihin. Ajattelin olla perusasioiden äärellä ja päädyin tylsästi tomaattikastike-parmesan-oreganopizzaan, jota kaduin koko lopun illan! Muihin pöytiin kannettiin ihanan näköisiä lättyjä ja omani oli ankea. Pizzat muuten paistettiin aidossa puu-uunissa ja siksi pohjat olivatkin rapeudeltaan aivan täydellisiä.

Viimeiset herkut lentokentällä. Mutta miksi leivoksen kanssa on muovihaarukka?