Festarimättöä Szigetissä

Tältähän se näyttää, perusfestarimättö.

Matkasimme elokuun alkupuolella Budapestiin Sziget-festareille. Minulle reissu oli kolmas, Paulille kuudes. Näinkin kauas festareille ihmisen saa lähtemään ykkösrivin bändit, kaikki oheisohjelma katutaiteineen, työpajoineen ja uskomattomine esityksineen, hieno vanha kaupunki ja etenkin hyvä ruoka. Kaupungin ravintoloista enemmän edellisen reissun postauksessa, nyt keskitytään festarialueen ravintolatarjontaan.

Finlandia Vodka oli mukana Kippis-baarilla. Baarin edustalle ilmestyi eräänä yönä jäinen valtaistuin.

Sziget sijoittuu noin kolme kilometriä pitkälle saarelle. Viiden päivän mittaiselle festivaalille osallistui noin 400 000 kävijää. Näiden faktojen valossa on ymmärrettävää, että myös ruokapuoleen on panostettu. Siinä missä suomalainen festariruoka on puolivalmiista pakasteista tehtyä aromisuolalla maustettua skeidaa, Szigestistä sai aivan oikeaa ruokaa. Thaimaalaista, intialaista, kiinalaista, kreikkalaista. Unkarilainen keittiö oli mukana isolla omalla osastollaan. Alueella myytiin minun pään kokoisia hampurilaisia, kaiken maailman lihoja grillistä, pizzapaloja ja unkarilaisten omaa pikaruokamättöä, langosta. Kasvissyöjille oli omat ravintolakojunsa. Ja kun mättö alkoi tökkiä, saattoi ostaa hedelmäkojusta hedelmiä tai vaikkapa churro-kioskista aitoja churroja!

Juustolautanen.

Osa festivaalin viehätystä on juuri sen omaleimaisuus. Ostimme eräänä päivänä juustotiskiä pyörittäneeltä unkarilaiselta mummelilta juustolautasen. Kaikki juustot olivat kotona valmistettuja. Mummo ei tietenkään osannut englantia, mutta hymyili ystävällisenä turisteille. Lautasella oli hintaa 3 €.

Ykkösmättö: Fish Gurun jättiboksi meren herkkuja.

Suosikkimättöni oli ehdottomasti friteerattuja kalaherkkuja myynyt Fish Guru. Suurin boksi maksoi 8 € ja siitä riitti reilusti kahdelle syöjälle. Mustekalarenkaita, kalanuggetteja, katkarapuja, jättirapuja, rapuvarras, lohkoperunoita ja dippejä. Perunatkin olivat hyviä, eivätkä mitään puolinaheita juuri pakkasesta sulatettuja.

Unkarilaisen ruokakylän patoja.

Paikalliselle ruokakulttuurille oli pyhitetty oikein oma kylä. Alue oli sisustettu hauskan maalaishenkisesti ja sieltä löytyi esimerkiksi puujalkoja ja erilaisia perinteisiä pelejä kokeiltavaksi. Esittelyssä oli myös unkarilaisia puu-uuneja, mutta kieltä osaamaton ei ottanut niistä sen enempää selvää. Ruokapuoli oli aika eksoottinen. Myynnissä oli esimerkiksi polentasta ja raejuustosta tehtyä kääretorttua.

Tarkempi syyni osoittaa ruokalajin kukon kiviksi!

Ruokapatoja ja -listaa tarkemmin tutkaillessa selvisi, että yhdestä padasta löytyi kukonkivesmuhennosta! Ensimmäinen ajatus oli epäusko - miten kukon kivekset pystyivät olemaan niin isoja? Niin tai näin, reipas Pauli tilasi yhden annoksen kyseistä ruokaa. Kivet eivät maistuneet kuulemma oikein miltään, vähän jauhoisilta kuten isot pavut vaikkapa. Tulipa maistettua sekin keitos!

.riikkis