Juhannuksen kuningasidea oli tehdä rosvopaistia. Idea ei ollut huono, mutta idean isän eli Paulin kunto oli todella huono. Eli siis niin krapulainen että joutui toimimaan ainoastaan työnjohtotehtävissä. Tunnetusti krapulassa mieli ei ole kovin pitkäjänteinen ja rosvopaisti puolestaan sitä pitkäjänteisyyttä kaipaa.
Homma lähti kuitenkin käyntiin sillä että laitettiin kilon lammasköntti marinoitumaan, mutta siihen panostus oli valmismarinadi (johtui siitä krapulasta). Marinointi olisi hyvä aloittaa edellisenä päivänä jotta lihaan saataisiin makuakin, mutta nyt se tehtiin juuri ennen kuopan kaivuuta.
Ensin siis kaivettiin joku puolen metrin syvyinen kuoppa joka vuorattiin ympäriinsä kivillä.
Kuopan päälle tehtiin nuotio jossaa poltettiin kunnon halkoja ja siinä sivussa pihan kaikki irto-oksat. Voidaan siis ajatella että tuo toimi myös meillä kokkona. Nuotiota pidettiin kivien päällä nelisen tuntia.
Neljän tunnin jälkeen nuotio poistettiin kivien päältä ja kaivettiin kivet kunnolla esiin. Kun monttu oli hyvin vuorattu niillä kivillä niin sinne jäi semmoin siisti pesä paistia varten.
Lihaköntti vuorattiin ensin tiiviisti folioon jota kierittelin siihen ympärille joku viisi kierrosta ja kun tein sen paloista niin olihan siinä paksuudessa lisäksi kaikki taitokset. Folion päälle puolestaan tuli sanomalehteä kahden hesarin verran ja ne kasteltiin dippaamalla koko hoito pihalla olevassa saavissa. Näin lehdet saatiin riittävän märäksi ettei ne syttyneet palamaan heti kuumien kivien kosketuksesta.
Liha-folio-sanomalehtinyytti asetettiin kuumien kivien muodostamaan pesään ja sen jälkeen heitettiin hiukan hiekkaa päälle.
Hiekan päälle tehtiin vielä pieni nuotio jota ei meidän porukan pyromaanit saaneet syttymään ilman marinolia. Selitys oli tietenkin piiskaava vesisade, eikä suinkaan juhannusjuoma ja surkeat selviytymistaidot nuotion teossa. Nuotiota pidettiin päällä pienellä tulella vielä 4 tuntia.
Lopuksi kaivettiin paisti ylös montustaan ja kannettiin se lapion nokassa tiskipöydälle jäähtymään. Haparoivin sormin kaivoimme paistin tulikuumasta foliosta ja maistoimme ensipuraisun. Liha oli rapeinta mitä olen koskaan syönyt, mutta olisi saanut olla ehkä ihan hiukan roseempaa. Puoli tuntia vähemmän paistamista tai isompi köntti sekä kunnon marinointi olisi tuonut toivotun lopputuloksen, mutta hyvää tämä oli näinkin. Kuvasta näkee, että ottajia lampaalle olisi kyllä riittänyt ihan eläinkunnan edustajistakin lähtien.
-Pauli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti