keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Vähän uudistuneet mokkapalat


Loma saa ihmisen tekemään kummia. Koskahan olen viimeksi tehnyt mokkapaloja? Nyt oli pakko kaivaa vanha kunnon klassikko esiin ja ryhtyä tuumasta toimeen. Ohjeita selaillessa keksin päällystää palat marianne crush -rakeilla, siis sellaisella pussissa myytävällä silpulla. Toimi, todellakin! Ohje menee näin:

pohja:

3 kananmunaa
3 dl sokeria
200 g sulatettua voita tai margariinia (sisältää kuorrutukseen tarvittavan määrän, kannattaa siis sulattaa kerralla)
2 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta

kuorrute:

5 dl tomusokeria
5 rkl sulatettua voita tai margariinia
6 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
koristukseen puoli pussia Marianne crushia

Tekeminen ei ehkä ohjetta kaipaa, mutta kerrataan kuitenkin:

Ensin sulatetaan rasva ja annetaan jäähtyä. Munat ja sokeri vatkataan ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Muna-sokerivaahtoon lisätään vuorotellen maito, kuiva-aineseos ja lopuksi rasva. Valmis! Kaadetaan syvälle uunipellille. Ja paistetaan 200 asteessa vartin verran.

Kuorrutteen aineet sekoitetaan keskenään. Kuorrute levitetään juuri uunista nostetun pohjan päälle ja lopuksi sirotellaan mariannet päälle. Annetaan jäähtyä. Leipomukset jää meillä usein syömättä ja päätyvät homeisena roskikseen. Tämä ei päädy, luulen.

.riikkis


sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Rosvopaistikokeilu


Juhannuksen kuningasidea oli tehdä rosvopaistia. Idea ei ollut huono, mutta idean isän eli Paulin kunto oli todella huono. Eli siis niin krapulainen että joutui toimimaan ainoastaan työnjohtotehtävissä. Tunnetusti krapulassa mieli ei ole kovin pitkäjänteinen ja rosvopaisti puolestaan sitä pitkäjänteisyyttä kaipaa.

Homma lähti kuitenkin käyntiin sillä että laitettiin kilon lammasköntti marinoitumaan, mutta siihen panostus oli valmismarinadi (johtui siitä krapulasta). Marinointi olisi hyvä aloittaa edellisenä päivänä jotta lihaan saataisiin makuakin, mutta nyt se tehtiin juuri ennen kuopan kaivuuta.

Ensin siis kaivettiin joku puolen metrin syvyinen kuoppa joka vuorattiin ympäriinsä kivillä.


Kuopan päälle tehtiin nuotio jossaa poltettiin kunnon halkoja ja siinä sivussa pihan kaikki irto-oksat. Voidaan siis ajatella että tuo toimi myös meillä kokkona. Nuotiota pidettiin kivien päällä nelisen tuntia.

Neljän tunnin jälkeen nuotio poistettiin kivien päältä ja kaivettiin kivet kunnolla esiin. Kun monttu oli hyvin vuorattu niillä kivillä niin sinne jäi semmoin siisti pesä paistia varten.


Lihaköntti vuorattiin ensin tiiviisti folioon jota kierittelin siihen ympärille joku viisi kierrosta ja kun tein sen paloista niin olihan siinä paksuudessa lisäksi kaikki taitokset. Folion päälle puolestaan tuli sanomalehteä kahden hesarin verran ja ne kasteltiin dippaamalla koko hoito pihalla olevassa saavissa. Näin lehdet saatiin riittävän märäksi ettei ne syttyneet palamaan heti kuumien kivien kosketuksesta.

Liha-folio-sanomalehtinyytti asetettiin kuumien kivien muodostamaan pesään ja sen jälkeen heitettiin hiukan hiekkaa päälle.


Hiekan päälle tehtiin vielä pieni nuotio jota ei meidän porukan pyromaanit saaneet syttymään ilman marinolia. Selitys oli tietenkin piiskaava vesisade, eikä suinkaan juhannusjuoma ja surkeat selviytymistaidot nuotion teossa. Nuotiota pidettiin päällä pienellä tulella vielä 4 tuntia.


Lopuksi kaivettiin paisti ylös montustaan ja kannettiin se lapion nokassa tiskipöydälle jäähtymään. Haparoivin sormin kaivoimme paistin tulikuumasta foliosta ja maistoimme ensipuraisun. Liha oli rapeinta mitä olen koskaan syönyt, mutta olisi saanut olla ehkä ihan hiukan roseempaa. Puoli tuntia vähemmän paistamista tai isompi köntti sekä kunnon marinointi olisi tuonut toivotun lopputuloksen, mutta hyvää tämä oli näinkin. Kuvasta näkee, että ottajia lampaalle olisi kyllä riittänyt ihan eläinkunnan edustajistakin lähtien.

-Pauli-

Espanjalainen perunamunakas


Perunamunakas sopii mitä parhaiten juhannuksenjälkeiseen "kaivetaan mitä kaapista löytyy pienessä tärinässä" -fiilikseen. Oikeastikin kyse on espanjalaisten jämäruoasta, johon on heitelty kaapistä löytyneet ainekset. Meidän tapauksessa lätty jaettiin kahden ihmisen kesken ja taas jaksaa leikata nurmikkoa ja ripustaa pyykkejä.

Ainekset:

4 keitettyä perunaa
vihersipuli varsineen
aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
vuohenjuuston ja comte-juuston jämät
5 munaa
mustapippuria, suolaa, chiliä

Munat sekoitetaan kulhossa rikki ja lisätään mausteet, tomaatit ja juustot. Pannulla kuumennetaan oliiviöljyä ja sekaan kipataan keitetyt kylmät perunat. Lisätään sipulit ja hetken paistamisen jälkeen munakasmassa. Paistellaan suht pienellä teholla kunnes munakas näyttää hyytyneen (joku kymmenisen minuuttia ehkä) ja sen jälkeen käännetään lätty. Kääntäminen on homman haasteellisin vaihe ja menee niin, että pannun päälle laitetaan kanneksi iso lautanen ja pannu keikautetaan ympäri siten että mukanas jää lautaselle. Siitä se sitten liu´utetaan takaisin pannulle ja paistellaan toista puolta vielä hetkinen (noin viisi minuuttia). Valmis!

Munakkaan voi tehdä myös raaoista perunoista. Silloin ohueksi leikatut perunaslaissit paistetaan ensin pannulla kypsiksi. Tai jos on tosi laiska, niin myös peruna-sipulisekoitus toimii. Tällaiseen satsiin menee puolet sellaisesta pienemmästä pussista.

.riikkis

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Jallulohivartaat


Ei varmaan enää ketään yllätä että on Paulin resepti kyseessä, kun on ruokaan lirahtanut taas tippa alkomaholia. Tehtiin sunnuntai-iltana sapuskaa raskaan ikea-päivän päätteeksi ja ikea kun on niin ahdistava paikka ei ruokaa voi tehdä ilman jallua. Vartaiden kaveriksi grillattiin bataattia folionyyteissä ja niin meillä oli illallinen valmis.

Lohifilettä
Jaloviinaa, yhden tähden
Suolaa
Mustapippuria
Sitruunamehua
Valkosipulia

Leikkaa lohifileestä nahka pois ja pilko isoiksi kuutioiksi. Marinoi kuutiot listan lopuilla aineksilla. Jaloviinaa voi laittaa oman maun mukaan. Me laitettiin ihan vaan muutama sentti kun oli kyseessä kuitenkin sunnuntai-ilta. Anna lohien marinoitua pari tuntia ja iske ne sen jälkeen märkiin varrastikkuihin. Kaasugrillissä niitä sai pitää 10 min kun kansi oli kiinni.

Oli muuten todella hyvää ja miksi ei olisi ollut, kun oli kerran muusikkojuoma marinaadina.

-Pauli-

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Kaikkea sitä: raparperimehu


Jos joku olisi sanonut vuosi sitten että tulen lähitulevaisuudessa keittelemään raparperimehua, en olisi uskonut. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ohje löytyi niin hienosta ruokalehdestä kuin Hämeen sanomat. Lopputulos oli hyvä. Sehän tässä tärkeintä onkin.

Raparperi-sitruunamehu

2 sitruunaa
1 kg raparperia paloiteltuna
1/2 kg sokeria
2 l vettä

Pestyt sitruunat leikataan viipaleiksi. Sitruunat, paloitellut raparperit ja sokeri laitetaan isoon astiaan (vaikkapa kattilaan) ja päälle kaadetaan kiehuva vesi. Annetaan olla seuraavaan päivään.

Ja kun päivä on kulunut, mehu siivilöidään ja kaadetaan kannuun. Laimennetaan vähän vedellä (noin 3/4 mehua ja 1/4 vettä) ja hörpätään.

Sokeria voi muuten aivan hyvin vähentää hieman. Olin onnistunut sekoittamaan ainekset niin, ettei kaikki sokeri ollut liuennut ja mehu oli ihan tarpeeksi makeaa. Seuraavaan satsiin ajattelin vähentää sokerin määrän johonkin 300-400 grammaan.

.riikkis

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Raparperikakku on niin alkukesää!


Uusi asuinpaikka toi tullessaan muutamia etuja, kuten esimerkiksi vartta hullun lailla pukkaavat raparperit. Niistä saa kuulemma hyvää mehua, mutta tällä kertaa aikaa oli vain kakun verran. Tykkään jotenkin paljon enemmän tällaisista kakkusysteemeistä kuin littanoista piirakkapohjista.

Kakun ohje löytyi Maku-lehden arkistosta ja menee näin:

2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl maitoa tai piimää
75 g voita sulatettuna
1 tl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja
250 g (noin 1/2 l) raparperipaloja
noin 1/2 tl kanelia
2-3 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon vuorotellen maitoa tai piimää, jäähtynyttä voisulaa ja jauhoseosta. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan (minä käytin irtopohjavuokaa ja kakku irtosi ihan mallikkaasti). Levitä päälle raparperipalat. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Kypsennä kakkua 200 asteessa, uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Kun ei tartu kakkuun työnnettyyn hammastikkuun niin alkaa olla kypsä. Maistuu parhaalta vaniljajätskin kanssa, mutta vaniljavaahtokin toimii kyllä.

.riikkis

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Parmesan-kermaviilidippi

Dipit on mun bravuuri ja ne ovat myös semmoinen asia minkä kanssa voi aina kehittyä. Tavoitteena on tehdä jonain päivän maailman paras dippi ja hankkia sen avulla omaisuus. Vähän niinkuin Hesen majoneesit.

Tänään syötiin kuitenkin uusia perunoita ja savulohta. Lohi on tylsää pelkiltään, kun taasen perunoille riittää pelkkä voinokare. Lohi siis tarvitsi seurakseen dippiä. Dippi kun onnistui kohtuu hyvin, niin pitää kirjata se heti tänne ylös. Tämä sama dippi sopii myös erinomaisesti salaatinkastikkeeksi.

1 prk kermaviiliä
1 dl hienoksi raastettua parmesaania
2 rkl valkosipulituorejuustoa
1 tl sitruunamehua
silputtua ruohosipulia
silputtua basilikaa
mustapippuria
1 tl sokeria tai hunajaa
1 tl dijon-sinappia
ripaus suolaa
liraus vihreää chililientä.

Aineksia näyttää taas olevan aikamoinen kasa, mutta kun itse valmistan dipit aina hiukan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mistä saa hyvän mixauksen niin resepti saattaa olla yllättävänkin pitkä.

-Pauli-