keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Mansikoita!


Vähän laahaa perässä nämä blogipäivitykset, mutta maalaisen kaikki aika tuntuu menevän pihatöihin. Siis se aika, mitä ei vietä työpaikalla. Ostin ensimmäistä kertaa elämässä mansikoita pakastamista varten. Piti tietenkin aloittaa vaatimattomalla 10 kg satsilla. Meillä on siis uuden asumuksen myötä iso arkkupakastin, joka on ollut melkein tyhjillään tähän saakka.

Kymmenestä kilosta riittää mansikoita moneen käyttöön. Suurin osa pakastettiin talvea ja mansikkamargaritoja varten. Ei meillä ihan rehellisesti sanottuna pakastemansikoita muuhun kulu. Mutta pitäisikö edes? Pieni satsi dipattiin suklaaseen (levy valkoista suklaata palastellaan pakastepurkkiin, joka asetetaan puolillaan vettä olevaan kattilaan. Vettä kuumennetaan kunnes suklaa sulaa. Sekaan lorautetaan vähän kermaa. Eli suomeksi sanottuna sulattaminen vesihauteessa). Pauli halusi pilkkoa sekaan kaksi pätkistä ja sehän vasta antoikin suklaalle hyvän säväyksen.


Kolmas mansikoiden käyttötapa olikin aika hc tähän meidän talouteen: keitin mansikka-raparperihilloa! Syystä että terveysvillityksen kourissa meillä syödään aamiaisella mysliä (sitä marsunruokamallia eikä suinkaan mitään muromysliä) ja maustamatonta jugurttia. Ihan hyvää, mutta vaatii vähän hilloa sekaan. Mansikkahillon ohje menee näin:

10 dl raparperia
1,6 l mansikoita
2 rkl vettä
5 dl hillosokeria

Kattilaan laitetaan kuoritut ja pilkotut raparperit. Lisätään vielä mansikat ja tilkka vettä. Vaikka miten tekisi mieli, vettä ei kannata laittaa yhtään enempää. Sitä nimittäin irtoaa aineksista muutenkin. Annetaan mehustua noin 10 min ja sen jälkeen lisätään hillosokeri ja sekoitetaan kunnolla. Annetaan kiehua miedolla tulella noin 10 min. Valmis! Jäähdytetään heti ja lapataan joko kuumennettuihin lasipurkkeihin tai sitten muovirasioihin ja pakastetaan.

.riikkis

2 kommenttia:

Mikaela kirjoitti...

Saitpa TAAS mutkin innostumaan tästä raparperi(+mansikka)ohjeesta!! Tarpeeksi helpolta vaikuttaa... Sitä kesän alussa valmistamaasi raparperimehua on täällä tehty jo useampaankin otteeseen. Ihailen kyllä, miten paljon jaksat ja kerkeet kaikenlaisia ruokajuttuja kokeilla! :)

Riik kirjoitti...

Hihii, kiitos vaan kehuista! Hillonkeitosta tuli kieltämättä vähän mutsiolo, mutta kyllä kannatti. Pitäiskin ehkä tehdä vielä vähän sitä mehua, raparperitkin lykkää uutta vartta koko ajan.