Teetä, kiitos!

Minähän en tähän ikään mennessä ole oppinut juomaa kahvia. Se on kertakaikkiaan omituista suuren osan ihmisiä mielestä. Monta vuotta sain vastata toistuvasti kysymykseen "oletko jo oppinut juomaan kahvia?". Kieltävä vastaus herätti kummastusta ja kaapista kaivettiin se Liptonin keltainen teepussi esiin. Nykyisin kukaan ei enää kysy. Ehkä 30-vuotta on joku rajapyykki, ettei sen jälkeen enää vaan voi oppia?

Sekin on jännä, että teepussit ovat ihan ookoo suurimmassa osassa kahviloita. Mutta mikä meteli siitä tulisi, jos joku kahvila tarjoaisi vain pikakahvia! Koska pussiteehän on aivan sama asia kuin pikakahvi. Ei kovin hyvä, mutta nopea ratkaisu. Jopa yksin asuessani minun oletettiin omistavan kahvinkeitin vieraita varten. Ja olihan minulla. Mutta kuinka monella on ihan vain vierasvaraksi teenhaudutusvälineet?

Paras teevesi tulee hellalla keittämällä. Jyväskylästä muutettuani vesipannu jäi työttömäksi, koska sitä ei vaan voi käyttää tästä asunnosta löytyvällä keraamisella liedellä. Jos vaikka seuraavassa kodissa olisi puuhella? Oman teepannun sain mummolta, koska hänellä ei ollut sille enää käyttöä. Olin tietenkin aivan hurjan innoissani!

Veden keittämisen jälkeen tee haudutetaan. Vihreä vähän pidempään kuin musta. Teepannu on minusta paras hauduttamiseen. Eva Solon lasinen teepannukin toimii, mutta siinä on kevyt hifistelyn maku. Tee ehkä kuitenkin kaipaa aika perinteiset valmistusmenetelmät, sanoisin.

Parhaat teet löytyvät ehdottomasti pienistä teekaupoista. Markettien valikoimat ovat usein aika tylsiä. Meidän nurkilla on sellainen kasarihenkinen pieni teekauppa (puhviverhot ja kaikki!), josta löytyy aika hyvät valikoimat kaikkia yleisimpiä merkkejä. Esimerkiksi Forsmanin kirsikkatee ja kaneli-omenatee ovat mainioita. Robertsin teetä en ole löytänyt pitkään aikaan mistään, harmi. Niissäkin on hyviä sekoituksia.

Yksi ihan suosikkiteeni on Indiskan Chai-tee. Kyseinen kauppa myy nyt myös toista laatua, mangolla maustettua vihreää teetä. Sekin on hyvää.

Tällä hetkellä keittiöstä löytyvät mustat teet. Kobbs:in teetä saa vain Ruotsista (hmm, löytyisköhän muuten ikeasta?) ja siinä on kyllä mainioita makuja. Moskovan valot on sellainen ihan perusaamiaistee ja Lazy days puolestaan uusi ja hyvä tuttavuus.

Vihreän teen vähän tylsä valikoima. Lampun henki maistuu liiaksi mintulle (eli purkalle), mutta Citrus seikkailu on hauska tuttavuus. Valkoinen ruusutee vaatii vähän totuttelua. Paratiisi -niminen vihreä tee taitaa hävitä meillä nopeimmin purkistaan, se on jotenkin niin hyvän hedelmäinen.

.riikkis