Kantarellisoppa

Kesä ja alkusyksy ovat olleet sienten puolesta ihan mahtavia. Olen palannut melkein joka päivä koiralenkiltä taskut täynnä kantarellejä. Pussiahan ei voi ottaa mukaan, koska silloin ei löydä sieniä. Taikausko todettiin hölynpölyksi kun mukaan otettu kaupan hedelmäpussi on täyttynyt lenkillä noin puolilleen. Osa sienistä on pakastimessa ja on niitä syötykin aika ahkerasti.

Tein tänään varmaan ekaa kertaa koskaan kantarellikeittoa ja osui kyllä aika nappiin. Ohje löytyi Hesarin ruokatorstaista, eikä sitä muunneltu kuin vaihtamalla kanaliemi kasvisliemeksi ja valkopippuri mustapippuriksi. Kas näin (annos neljälle):

200 g kantarelleja
1 sipuli
50 g voita
5 dl kasvislientä
3 dl kuohukerma
suolaa ja mustapippuria

Sienet pilkotaan ja käännellään pannulla kunnes neste on kiehunut pois. Sekaan laitetaan voi ja pilkottu sipuli. Kuullotetaan hetki. Sekaan kaadetaan kasvisliemi (5 dl vettä plus kasvisliemikuutio), kuohukerma ja mausteet. Annetaan kiehua hiljalleen puoli tuntia. Lopuksi soseutetaan sauvasekoittimella. Mietin ensin että miksi ihmeessä, mutta oikeasti sopasta tuli tosi kuohkea tällä menetelmällä.

.riikkis

Oi ihana Budapest!

Ensimmäinen kuva menee langokselle,

ainoalle oikealle festarimätölle
(uppopaistettu leipä, ranskankermaa, juustoa, valkosipulia)

Kahtena peräkkäisenä kesänä Unkarin pääkaupungissa Budapestissä aikaa viettäneenä alan lämmetä ihan oikeasti kaupungin ravintolatarjonnalle. Hyvää perussettiä, seassa paljon hauskoja erikoisuuksia ja hintataso meikäläiseen verrattuna varsin kohtuullinen. Budan jälkeen Prahan ravintolat olivat kerta toisensa jälkeen pettymys. Piste Budalle siis.

Tällaisen juustohiiren näkökulmasta ruokalistat ovat ilahduttavia. Paistettua juustoa löytyy usein camembertiä, savujuustoa ja tavallista. Kylkeen grillattuja kasviksia ja tartar-kastiketta.


Syötiin yhtenä päivänä ketjuravintola Planet Sushissa lounasta. Valikoima oli yllättävän laaja ja ruoka hyvää. Jälkkäri oli paras naismuistiin: makirullia suklaasta, mansikoista ja hedelmistä. Rullat oli päällystetty mantelilastuilla ja lautaselta löytyi vaniljakastiketta. Ihan taivaallista.

Saman ketjun jenkkityylinen T.G.I Fridays´s on sekin ihan jees. Mutkatonta jenkkiruokaa, erikoisuutena jaakosta (lue: Jack Danielsista) valmistetut kastikkeet ja dipit. Ruokien innostamana oli aivan pakko ostaa kentältä mukaan oma jaakkopullo. Ihan kastikkeeksi vain.

Positiivinen löytö on Magyar utcalla sijaitseva Ruben -niminen ravintola. Minä valitsin monipuoliselta listalta lohimedaljongin tuorepastapedillä ja annos oli oikein mainio. Kuten myös jälkkäri creme brulékin. Viiniä saa seurueelle kätevästi isossa pullossa ja kohtuulliseen hintaan. Rubenissa alkuruoka, pääruoka, jälkkäri, vesi ja muutama viinilasi kustansivat reilut 15 euroa. Lounasaikaan paikasta löytyy edullinen kolmen ruokalajin lounassetti. Harmi ettei ehditty testata.

Muutaman varsin erikoisenkin ravintolan onnistuimme löytämään. Marxim Pub tarjoaa kommarihenkisiä pizzoja varsin autenttisessa ympäristössä. Sisustuksena on käytetty esimerkiksi piikkilankaa. Ruoka jää vähän sisustuksen varjoon, pizzat eivät ainakaan meidän käyntipäivänä olleet kovin kummoisia.

Dzungelissa puolestaan pääsee valitsemaan istumapaikkansa joko merestä, savannilta, viidakosta tai piraattiluolasta. Sisustuksena löytyy isoja akvaarioita, kasveja sekä seinän kokoinen liskoterraario. Sisustus on tosi hieno, mutta pääruoat olisivat voineet olla parempiakin. Alkupalaksi syöty valkosipulikeitto ja erilaisilla tahnoilla päällystetyt leivät olivat kyllä oikein hyviä.

Hauska ravintolasuora löytyy Dob utca -nimiseltä kadulta. Katu oli molempina kesinä meidän lähikatumme, eli ravintolat tuli testattua useampaan kertaan. Melkein kadun päästä (Dob utca 60) löytyy supersympaattinen Pertu café. Valikoima on juomavoittoinen, muutamia leipiä ja croissantteja löytyy kylkeen. Omistaja on muuten mainio neuvoja kaupunkiin liittyvissä asioissa. Reittiä voi kysyä vaikkapa paikallisten suosimaan kauppahalliin.


Läheltä Pertua samalta puolen katua löytyy intialainen Shalimar. Keittiössä hääräävät oikeat intialaiset ja siltä ruoka maistuukin, ihan aitoa settiä. Ruoka on varsin kohtuuhintaista; palak paneer, puolikas osuus riisikulhosta ja naanleivästä, lasi viiniä ja toinen soodavettä kustansivat 12 euroa.


Tien vastakkaiselta puolelta löytyy ruokapaikan ja baarin yhdistelmä Bar Ladino. Listalla on sekä aamiaista, lounasta että illallistakin. Aamiaisesta testattiin pinaatti-vuohenjuustomunakas ja lounaasta kolmen ruokalajin setti. Lounas irtoaa hintaan 1190 paikallista rahaa eli noin viidellä eurolla. Kolmeen ruokalajiin saa esimerkiksi alkusalaatin, päivän pastan ja jälkkärin. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan.


Tämän kesän reissun aamiaispaikaksi vakiintui sympaattinen Cafe Spinoza (Dob utca 15). Aamiaislistalla oli kolme eri vaihtoehtoa, sen lisäksi valikoima bageleita ja täytettyjä patonkeja. Kahvi oli (kuulemma) kelvollista ja viimeisenä aamuna tuli testattua teekukasta haudutettu teekin. Harmi vaan hyvä tee meni hukkaan paikalliseen pahanmakuiseen vesijohtoveteen tehtynä... Iltaisin Spinoza tarjoaa elävää pianomusiikkia.


Viimeisenä iltana löydettiin sympaattinen teehuone ja -kauppa, Zöld Teknös Barlangja (mitä ikinä tarkoittakaan), joka myy irtoteetä laajasta ja erikoisesta valikoimasta. Myynnissä oli esimerkiksi cannabisteetä ja tryffeliteetä. Paikasta saa vuokrata oman rauhallisen ihanasti sisustetun huoneen ja tilata sinne pannullisen teetä. Käyntikortin mukaan paikka on valittu European Tea Associationin Vuoden parhaaksi teehuoneeksi 2008. Paikka löytyy osoitteesta Jokai utca 14 ja on ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

Kaikella syömisellä on tietenkin hintansa. Kahden viikon jälkeen vaaka näyttää +3 kg. Taidankin hoitaa muutaman viikon lounaat salaatilla ja kasvissosekeitolla.

Sienirisotto

Tuli syötyä viikolla Prahassa erinomaista sienirisottoa. Siitä sitten idea omaan vastaavaan ja yritys laittaa paremmaksi. Sienet (tällä kertaa tatit ja kantarellit) löytyivät metsästä melkein talomme takapihalta ja muut ainekset olikin jo valmiina kaapissa. Eikun tuumasta toimeen.

2,5 dl risottoriisiä
2 dl voissa paistettuja metsäsieniä (paistettuina siis, tuoreena tuplasti tai triplasti)
20 cm purjoa
2,5 dl raastettua parmesaania
oliiviöljyä
pippuria
3/4 dl martini biancoa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta
puoli tl sahramia
nippu ruohosipulia
pari oksaa sitruunamelissaa

Ensin kannattaa kerätä ne sienet, perata ne ja paistaa voissa pannulla valmiiksi. Valmiit sienet voi laittaa seuraavaksi sivuun odottamaan ruuan valmistumista. Varsinainen risoton tekeminen aloitetaan pilkkomalla purjo pannulle kuuman oliiviöljyn sekaan ja heittämällä siihen heti perään riisit. Niitä saa paistaa pannulla kolmisen minuuttia jotta riisit saavat kiiltävän pinnan.

Riisien päälle laitetaan soijakastike sekä martini bianco ja annetaan olla pannulla muutama minuutti kunnes nesteet ovat haihtuneet. Tämän jälkeen voi lisätä pilkotun sitruunamelissan, pippuria ja desin kuumaa vettä. Vesen lisäämistä jatketaan aina kun edellinen vesi on imeytynyt riiseihin ja niin kauan kunnes riisi on kypsää. Kypsän riisin sekaan lisätään sienet, ruohosipulisilppu, sitruunamehu ja parmesaaniraaste sekä lisää pippuria mausteeksi.

Homma oli siis helppo kuin mikä, mutta aikaa meni tunti. Sapuskaa riittää kolmeen annokseen ja oli todella hyvää. Parempaa kuin se Prahassa syöty....

-Pauli-

Savulohisalaatti

Perussettiä, mutta lisätään silti. Kesällä jos/kun on kuuma, ei oikein tee mieli mitään tuhtia ruokaa. Silloin ruokaisat salaatit toimivat hyvin. Meillä homma menee yleensä niin, että ensin syödään lohta perunoiden kanssa ja loppu menee pastaan tai salaattiin.

Salaatin ainekset menee näin:

pala savulohta (ellei savusta itse, niin kannattaa luottaa Heimon kalaan)
salaattia ja rucolaa
kurkkua
tomaattia
keitetty kananmuna
ruohosipulia

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
loraus sitruunamehua
mustapippuria, suolaa

.riikkis

Mansikoita!

Vähän laahaa perässä nämä blogipäivitykset, mutta maalaisen kaikki aika tuntuu menevän pihatöihin. Siis se aika, mitä ei vietä työpaikalla. Ostin ensimmäistä kertaa elämässä mansikoita pakastamista varten. Piti tietenkin aloittaa vaatimattomalla 10 kg satsilla. Meillä on siis uuden asumuksen myötä iso arkkupakastin, joka on ollut melkein tyhjillään tähän saakka.

Kymmenestä kilosta riittää mansikoita moneen käyttöön. Suurin osa pakastettiin talvea ja mansikkamargaritoja varten. Ei meillä ihan rehellisesti sanottuna pakastemansikoita muuhun kulu. Mutta pitäisikö edes? Pieni satsi dipattiin suklaaseen (levy valkoista suklaata palastellaan pakastepurkkiin, joka asetetaan puolillaan vettä olevaan kattilaan. Vettä kuumennetaan kunnes suklaa sulaa. Sekaan lorautetaan vähän kermaa. Eli suomeksi sanottuna sulattaminen vesihauteessa). Pauli halusi pilkkoa sekaan kaksi pätkistä ja sehän vasta antoikin suklaalle hyvän säväyksen.


Kolmas mansikoiden käyttötapa olikin aika hc tähän meidän talouteen: keitin mansikka-raparperihilloa! Syystä että terveysvillityksen kourissa meillä syödään aamiaisella mysliä (sitä marsunruokamallia eikä suinkaan mitään muromysliä) ja maustamatonta jugurttia. Ihan hyvää, mutta vaatii vähän hilloa sekaan. Mansikkahillon ohje menee näin:

10 dl raparperia
1,6 l mansikoita
2 rkl vettä
5 dl hillosokeria

Kattilaan laitetaan kuoritut ja pilkotut raparperit. Lisätään vielä mansikat ja tilkka vettä. Vaikka miten tekisi mieli, vettä ei kannata laittaa yhtään enempää. Sitä nimittäin irtoaa aineksista muutenkin. Annetaan mehustua noin 10 min ja sen jälkeen lisätään hillosokeri ja sekoitetaan kunnolla. Annetaan kiehua miedolla tulella noin 10 min. Valmis! Jäähdytetään heti ja lapataan joko kuumennettuihin lasipurkkeihin tai sitten muovirasioihin ja pakastetaan.

.riikkis

Kauravuokaleipä

Nyt kun kauppaan ei ole enää kävelymatka, saattaa joku tärkeä ruoka-aine loppua yllättäen. Ei sitä jotenkin osaa edelleenkään oikein varautua. Nopea leipäohje on pelastanut monta kertaa pulasta. Tässä ei edes tarvitse tunkea käsiä taikinaan tai kohottaa montaa kertaa. Sopii mulle. Leipävuoka tosin täytyy löytyä, itse hankin sen Ikeasta huikeaan 1,50 € hintaan.

Ohje löytyi netistä ja muokkailin sitä hieman:

5 dl vettä
1 1/2 dl kaurahiutaleita
6 1/2 dl sämpyläjauhoa
1 pss kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
1 tl suolaa
öljyä tai voita vuoan voiteluun
päälle seesamin- tai unikonsiemeniä

Kaurahiutaleet ja vesi kipataan kulhoon ja annetaan olla hetki. Kuumennetaan mikrossa noin puoli minuuttia. Sekoita jauhot ja kuivahiiva toisessa kulhossa ja hämmennävaikka puuhaarukalla liemen sekaan. Lisää suola ja loraus oliiviöljyä. Sekoita nopsasti taikinaksi.

Voitele noin puolentoista litran vetoinen leipävuoka ja kaada taikina sinne. Anna kohota (minä kohotan muuten aina mikrossa, eipä saa taikina vetoa tällaisessa vanhassa puutalossakaan!) puolesta tunnista tuntiin. Ripottele siemenet kohonneen leivän päälle ja paista 225 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.

.riikkis

Mutsin mustikkapiirakka

En tiedä onko se tämä maalaismiljöö vai mikä, mutta innostuin lähtemään tänään poimimaan mustikoita. Hyötyliikunnastahan se menee, puolentoista tunnin metsälenkillä saa juoksutettua koirat väsyksiin, kerättyä piirakkamustikat ja vähän kanttarellejäkin. Kätevää.

Ohjeen saamiseksi oli pakko ottaa puhelu mutsille. Minun mielestä murotaikinapohjainen mustikkapiirakka on ainoa oikea. Niillä pullaversioilla voi heittää vaikka vesilintua. Ohje löytyi melkein ulkomuistista ja piirakka valmistuu uuniinlaittokuntoon noin viidessä minuutissa.

Kas näin:

Sekoita ensin kulhossa 3 dl vehnäjauhoa, 1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta ja 100g sulatettua margariinia. Ota taikinasta noin desin verran erilleen ja lisää kanamuna. Sekoita nopsasti tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Kippaa päälle noin puoli litraa mustikoita. Ripottele lopuksi päälle se erilleen otettu taikinaosa. Paista 200 asteessa noin 30 min.

Maistuu parhaalta vähän jäähtyneenä vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Vaikka mustikoiden kerääminen oli niin nihkeää puuhaa kuin lapsuudesta muistinkin, saattaa sitä mustikkapiirakan eteen joutua toisenkin kerran mättäille kyykistelemään...

.riikkis

Täytetyt avokadot

Olen syönyt joskus jossakin täydellisiä katkarapu-avokadoja ja metsästänyt ohjetta siitä lähtien. Tämä lähinnä omasta päästä kyhätty viritys ei ollut mikään täydellinen, mutta toimiva. Täydellisen ohjeen metsästys jatkukoon siis. Sitä odotellessa nämä menee ihan hyvin uusien perunoiden ja savulohen seurassa.

Ainekset:

avokado
desi katkarapuja
1/2 dl kermaviiliä
1/2 dl majoneesia
joku 3 rkl tuoretta korianteria silputtuna
mustapippuria, suolaa
sitruunamehua

Halkaise avokado ja ota kivi pois. Koverra sisus ja leikkaa se kuutioiksi. Lorauta kuutioiden päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Sekoita kulhossa avokadokuutiot, kermaviili, majoneesi, sulatetut katkaravut ja korianterisilppu. Sekaan vähän suolaa ja mustapippuria. Lusikoi lopuksi täyte koverrettujen avokadopuolikkaiden sisään.

.riikkis

Sunnuntain päänräjäytys: mansikkabrita

Jos kaverin kolmekymppisten jälkeisen aamun sukulaisvierailu ei muuten tarjoa tarpeeksi haastetta, niin kannattaa ehdottomasti alkaa väsäämään elämänsä ensimmäistä brita-kakkua. Ohje saa kaiken kuulostamaan ihan superhelpolta, mutta marengin tekeminen elämänsä ensimmäistä kertaa hieman eilisen oloisena ei ole ehkä maailman paras idea. Siinä sai Paulikin pienet valitukset, kun erotteli kananmunat sen verran huonosti.

Lopputulos onnistui kaikesta huolimatta ja olihan se aivan valtavan hyvää. Minä en oikein tykkää rahkasta, joten korvasin täytteen rahkapurkin purkilla vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Ei kyllä vaahtoutunut kamalan hyvin ainakaan kuohukerman sekaan heitettynä, eli ehkä ensi kerralla kannattaa vaahdottaa erikseen ja sitten vaan yhdistää?

Ohje löytyy tästä ja vieläpä erittäin seikkaperäisenä. Maku-lehdellä on kyllä hyväksi havaittuja reseptejä. Meillehän tulee molemmat, sekä Glorian ruoka ja viini että Maku ja täytyy myöntää, että jälkimmäisen hieman käytännönläheisemmät ohjeet on useammin kokeilussa.

.riikkis

Perussettiä: kasvislasse

Kasvislasagne on sellainen perusruoka, mutta läheskään aina siitä ei tule kovin erikoista. Monenlaisia ohjeita on testattu ja viritelty, mutta usein lasse jää vähän kuivaksi. Lauantaina homma meni kuitenkin nappiin paremmin kuin hyvin. Ehkä parasta koskaan tekemääni lasagnea.

Ainekset:

munakoiso
punasipuli
kolme isoa herkkusientä
puoli purkkia punaista pestoa
täysjyvä-lasagnelevyjä
juustoraastetta
suolaa, mustapippuria, chiliä

Munakoiso siivutetaan ja itketetään vartin verran (lue: siivujen päälle ripotellaan suolaa ja annetaan olla vartin verran, kunnes suola pyyhitään pois). Kasvikset kuutioidaan ja freesataan pannulla oliiviöljyssä. Sekaan lisätään vähän suolaa, mustapippuria ja chilijauhetta. Lopuksi puoli purkkia punaista pestoa.

Tomaattikastike:

purkki tomaattimurskaa (Mutti on parasta)
kolme tomaattia kuutioituna
kourallinen tuoretta basilikaa ja timjamia
kolme valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria, ripaus sokeria

Kasarissa kuumennetaan loraus oliiviöljyä ja puristetaan valkosipulinkynnet sekaan. Freesataan hetki ja sen jälkeen lisätään loput aineet. Tomaattikastike saa hautua pienellä lämmöllä koko muiden valmisteluiden ajan, eli vajaat puoli tuntia.

Valkokastike:

50g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoa
5 dl maitoa
pari desiä juustoraastetta

Vehnäjauhot kaadetaan sulaneen margariinin sekaan ja ruskistetaan hetki. Lisätään maito ja odotetaan että kiehahtaa ja paksuuntuu. Lopuksi sekaan lisätään juustoraaste.

Vuoan pohjalle kaadetaan ensin valkokastiketta niin, että pohja peittyy. Seuraavaksi laitetaan kerros lasarnelevyjä. Levyjen päälle tomaattikastiketta ja kasvispaistosta. Sen jälkeen taas levyt, tomaattikastike ja kasvispaistos ja levyt. Loppu valkokastike kaadetaan viimeisen levykerroksen päälle ja ripotellaan vielä juustoraastetta. Paistetaan 200 asteessa uunista riippuen noin 45 min. Meidän nykyuunilla taisi mennä tunnin verran. Vanhaa kiertoilmauunia kaiholla muistellen...

.riikkis